Vaihteeksi työhaastattelu

Kärsivällisyys palkitaan. Luulin että ko. paikkaan on joku jo valittu kun hakuaika meni umpeen kuukausi sitten, mutta tiistaina sain puhelun: olenko yhä kiinnostunut paikasta. Toimitusjohtaja on ollut sairaana, joten rekrytointiprosessi on viivästynyt. Siis neljäs työhaastattelu tälle syksylle.

 

Työpaikka olisi kiinnostavassa firmassa, tehtävät sellaisia, joista minulla on pääasiassa kokemusta, lisäksi tunnen oikein hyvin heidän tuotteensa ja taustaideologiansa. Hakemukseni oli hyvä ja osaan sen, mitä he haluavat. Tästä kertoo sekin, että hakemuksia paikkaan oli saapunut noin 150, ja pääsin haastatteluun. Haastattelu tuntui menevän hyvin. Haastattelija oli miettinyt kysymykset valmiiksi ja myös sen, mitä haluaa rekrytoitavalta. Minä olin miettinyt sen, mitä minulla olisi annettavaa kyseiselle firmalle. Juttelu sujui leppoisasti.

 

Hyvän valmistautumisen lisäksi haastattelija hallitsi hommansa muutenkin: kysyi sopivasti, antoi minun puhua, kysyi lisää kun vaikenin, antoi minun taas puhua, eteni aiheesta toiseen. Yhteisymmärrystä tuntui syntyvän.

 

Tosin olin ilmeisesti ensimmäisiä haastateltavia, sillä haastattelut jatkuvat ensi viikolla ja jatkosta saa tietää vasta Joulun jälkeen. Haastattelevat parhaita ehkä vielä toisen kierroksen. Toivon parasta, ainakaan nyt en mokannut suoraan mitään, osasin vastata kaikkeen, annoin ymmärtää mitä lisäarvoa yritys minun työpanoksestani saisi ja henkilökemiat pelasivat.  Tällälailla kaikkien työhaastatteluiden tulisi mennä.

Työkokemus rules

Ja kun sitä ei ole, niin edessä on työttömyys? Tältä pian näyttää. Realistista itsekritiikkiä muutaman viikon harjoittaneena voin todeta, että vaihtoehtona on joko täysin koulutusta vastaamattomat työt (ei niinkään paha vaihtoehto sinänsä, toimeentulo olisi turvattu mutta urakehityksen kannalta itsemurha) tai työttömyys ja työelämävalmennuksen kautta työkokemuksen kerääminen.

 

Sinänsä kai työelämävalmennus on positiivinen vaihtoehto siinä vaiheessa kun on työttömänä eikä työtä löydy. Nyt vielä, kun reilun kuukauden ajan olen statukseltani opiskelija, se ei houkuttele. Kelan laskureiden avulla laskeskelin, että työmarkkinatuki + yleinen asumistuki = opintoraha + opintolaina + yleinen asumistuki. Eläminen pysyisi yhtä niukkana ja sukulaisten hyväntekeväisyyden varassa riippuvana kuin tähänkin asti. Ei kiitos. Lisäksi opiskelija on ihan miellyttävä status, tai ainakaan se ei syö itsetuntoa. Työttömänä olemisesta ei voi sanoa samaa. Joten uusia avoimia hakemuksia kirjoittamaan, työpaikkoja selaamaan.

 

Mutta minkäs teet kun sitä työkokemusta ei ole? Minulla on “oikeaa”, oman alan tai edes suunnilleen, työkokemusta 4 kk. Vaikka lukisi mitä vinkkilistoja, niin se ei ihmeeksi repeä jos työpaikkailmoituksessa halutaan usean vuoden kokemusta ja vankkaa osaamista. Ja vaikka niitä ei erikseen haluta, on kai selvää, että ne, joilla on usean vuoden kokemus ja vankka osaaminen, menevät vastavalmistuneista, vailla kokemusta olevista hakijoista ohi. Joten taas se puoli vuotta työelämävalmennusta = puoli vuotta hyvää työkokemusta alkaa houkuttamaan. (Vaikka sen ehdot ovat surkeat: et ole työsuhteessa kehenkään vaan edelleen työtön, lomia ei kartu, työnantajalla ei ole mitään velvollisuutta tarjota työtä puolen vuoden jälkeen vaikka on saanut puoleksi vuodeksi ilmaisen työntekijän.)

Valmistuminen = työttömyys?

Nyt päivämäärä on tiedossa ja työ lähes tehty. Olen 26.1.2011 valtiotieteiden maisteri ja viimeaikainen hiljaisuus täällä selittyy sillä, että olen puurtanut puuttuvia opintosuorituksia valmiiksi. Toki myös hakenut töitä, laihoin tuloksin: kaksi firmaa, jotka haluavat keskustella lisää kanssani vuoden vaihteen jälkeen. Toki se on jo huimasti parempi tilanne kuin ei mitään, mutta ongelmana on se, että viimeinen opintotuki on jo tippunut tilille enkä voi olla virallisesti työtön ennen tuota 26.1., joten työn saaminen vasta tammikuussa ei pelasta taloudelliselta katastrofilta joka muodostuu siitä, että tammikuussa ei ole tuloja.

Joten, huolimatta aiemmasta kirjoittelustani, olen kääntynyt vuokratyöfirmojen puoleen. Niistä olen ainakin aiemmin saanut muutaman päivän tai muutaman viikon mittaisia toimistotyötuurauksia. Hyvänä puolena noissa vuokrafirmoissa on se, että niistä saa täsmälleen vain sitä mitä pyytää, eli kun olen ilmoittanut että olen käytettävissä vain tänä ja tänä aikana ja haluan vain tällaista tai tuollaista työtä, niin muuta sieltä ei sitten tarjota. Tarkoitus olisi saada jokin työ joulu-tammikuussa edes muutamaksi viikoksi, niin että elän tuon tulottoman tammikuun yli. Viime viikolla lähti siis hakemus neljään eri vuokrafirmaan, jotka erityisesti etsivät toimistohenkilöstöä. Toivotaan parasta.

Varsinainen työnhaku jatkuu myös edelleen. Kaksi “tule juttelemaan vuodenvaihteen jälkeen” -kutsua on tullut avoimia hakemuksia lähettämällä, joten samalla linjalla jatkan. Avoimen hakemuksen rustaaminen juuri tietylle firmalle suunniteltuna tilaustyönä on työlästä ja aikaa vievää, mutta oletettavasti minun tilanteessani (vähäisen oman alan työkokemuksen takia en pärjää avointa paikkaa hakiessa kilpailijoille) tuloksekkain ratkaisu. Kohta kymmenen avointa hakemusta mennyt, yhdestä tuli heti vastaus ja pyyntö palata asiaan tammikuussa, toiseen soitin perään (koska olin sukulaiselta saanut vinkin ko. firmasta) ja toimitusjohtaja pyysi minut heti keskustelemaan, mutta heilläkään ei ole työvoimantarvetta nyt heti. Lisäksi hän vaikutti kiinnostuneemmalta ottamaan minut palkkatuettuun työhön tai työelämävalmennettavaksi, eli minun täytyisi valmistua ensin. Työelämävalmennus-asiaa selvitin ja kirjoitan siitä lisää toiste. Nyt googlen ääreen etsimään lisää sopivia firmoja, joihin voisi avoimen hakemuksen lähettää.